Luin Camilla Greben & Paul Leander-Engströmin trilleriä Pietarin kapellimestari intensiivisesti viikko sitten. Teos koukutti oikein kunnolla, joskin oli piirteitä, jotka kiusasivat: en ole trillerien harrastaja, joten murhia oli ehdottomasti liikaa, nykyään harvinainen ruotsalainen omahyväisyys paistoi paikka paikoin rivien välistä, jotkut sanamuodot ihmetyttivät, kuten 'på trappen' useaan kertaan. Millä ruotsin murteella - paitsi tanskaksi - rappusilla tuossa muodossa ollaan?
Olin vieraisilla ja keskittymiseni trilleriin pantiin merkille, eikä vain myönteisesti. Mutta en pystynyt irtautumaan ennen kuin tietäisin loppuratkaisun...
Referoin otteita Veli-Pekka Leppäsen Helsingin Sanomissa arviosta: "Pinnalta Pietarin kapellimestari näyttäytyy perinteisenä jännitystarinana, ovelasti koottuna palapelinä. Päähenkilö, ruotsalainen investointipankkiiri Tom Blixen, on jäämässä yhä pahempaan alakynteen venäläismafiaa vastaan. Vähiin käyvät ystävät --- Blixen joutuu sotketuksi Moskovan taloudellis-poliittisen yläluokan intresseihin. --- Äkkirikkaiden elämä on silkkaa sikailua. --- Poliitikot tarraavat täysin voimin etuihin. Tarinan edetessä astutaan aste asteelta ylemmäs yhteiskunnan portaissa, kunnes vihdoin avautuu kuin itsestään pääkysymys: kuka on Pietarin kapellimestari? --- Romaani piirtää yhteiskunnan varjokuvan kymmenen vuoden takaa. Kremlin ja oligarkian keskeisiä kasvoja on tunnistettavissa vain kevyesti maskeerattuina, samoin RusOil-nimisen öljyfirman esikuva. --- Venäjällä koettua poliittis-taloudellista väkivaltaa --- ei kirjassa silotella. Murhia tehdään alinomaa ja raa'an tehokkaasti, mutta Grebe ja Leander-Engström eivät naturalistisesti hekumoi veritöillä. Enemmän he operoivat odotuksella ja taistelulla aikaa vastaan."
Lukijana en ollut aivan yhtä innostunut kirjan maa- ja ihmiskuvauksen realistisuudesta kuin kriitikko. Leppänen toteaakin juuri eliitin kuvausten olleen jännityskirjan yllättävintä lisäarvoa. Ehkäpä juju onkin siinä: onko Moskovassa pitkään asunut ja työskennellyt Paul Leander-Engström pyörinyt lähinnä high societyssä, liikemiesten ja poliittisen kerman seurassa?
Kriitikko päättää arvion sanoihin: "Ruotsissa kirja julkaistiin ennen Krimin valtausta." Minä luin viimeiset rivit juuri ennen kuin tiedotusvälineet kertoivat Boris Nemtsovin murhasta Moskovassa. Teoksen lohduton todellisuus tuli lähelle.
Eeva-Liisa
Eho Moskvy -radiokanava haastatteli Boris Nemtsovia perjantaina 27.2.201, samana päivänä, jonka iltana hänet murhattiin. Alla olevissa linkeissä on myös englanninkielinen tekstitys.
http://www.theguardian.com/commentisfree/2015/mar/01/observer-view-on-boris-nemtsov
http://www.theguardian.com/world/video/2015/mar/01/boris-nemtsov-lastinterview
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti