Kysyi kollegani, kun kerroin nähneeni maanantai-iltana Marinskin teatterin uudella kakkosnäyttämöllä Valeri Gergijeville omistetun oopperan Vasuri. En minä sitä ollut ehtinyt ihmetellä, sen sijaan monta muuta ihmettä näin, koin ja kuulin illan kuluessa. Ihmettelin, kuinka kirppu, keisari ja kokotti mahtuvat samaan oopperaan. Hämmästelin mistä pölyisestyä arkistosta Leskovin Vasuri oli kaivettu esiin. Huokailin patrioottisten äänenpainojen myötä.
Marinskin teatterin tilaama Rodion Shtshedrinin sävellystyö on omistettu Gergijeville. Shtshedrin rakastaa Leskovia ja Leskov taas Venäjää.
Oopperan vasuri, tulalainen mestariseppä, joutuu vastustamaan englantilaisten houkutuksia jäädä Englantiin taottuaan mikroskooppiselle kirpulle vilttitossut ja rukkaset ja näin kerrassaan äimistytettyään ylpeät engelsmannit. Houkutuslintuina livertelevät nykypäivästä reväistyt naikkoset, joiden rinnalla tulalaismestari on täysi maalaistollo. Mutta tämä kierosilmäinen antisankari ei antaudu kiusaukselle, vaan laulaa haluavansa kotiin, kotiin, pian, pian, sinne minne kuulun.
Esitelehtisen mukaan kaikki venäläiset tuntevat Leskovin tarinan vasurista. Nopean kyselyn mukaan nuoremmista venäläisistä ei kukaan.
Jokin tässä mättää. Voi olla että Leskov on nousussa. Voi olla että musiikki on upeaa (tässä suhteessa olen nöyrä: olen niin epämusikaalinen etten ymmärrä sen neroutta). Voi olla että kaipuu ja paluu kotimaahan on vain kaunis sattuma. Voi olla mutten usko.
Kun kirppusirkukselta ehdin, katselin uutta salia, jossa vierailin ensimmäistä kertaa: vaaleaa puuta, tyylitietoista, yksinkertaista. Kaikki oopperan ja baletin vanha venäläinen glamuuri puuttuu.
Mutta loppuaplodien aikana tulee vielä yksi yllätys: jaetaan kansainvälinen palkinto 'humanitääristen yhteyksien kehittämisestä ja vahvistamisesta Itämeren alueen maissa'. Sen saa Valeri Gergijev, Rodion Shtshedrin, Maja Plisetskaja (edellisen kanssa naimisissa) ja Eri Klas. Yksi palkinnon myöntäjistä on Tsentr natsionalnoi slavy, Kansallisen kunnian keskus.
Eeva-Liisa
Nikolai Semjonovitš Leskovin (1831 - 1895) Vasuri on kertomus tulalaisesta kierosilmästä vasurista ja teräksisestä kirpusta, suomentaneet Lyyli Grönlund vuonna 1981 ja Vappu Orlov vuonna 2004.
